Vittuilu voimavarana

Tämän blogin otsikko on suora sitaatti eräältä verbaalis-humoristisesti oivaltavalta ystävältäni. Harkitsimme hänen kanssaan joskus kehittelevämme kurssin "Akateeminen vittuilu" tai "Vittuilu voimavarana".

Psykologiassa voisi kehittää voimavarakeskeisen vittuilun suuntauksen. Oppikirjoiksi voimavarakeskeisen vittuilun kurssille voisi ottaa Pasan ja Atpon, mm. City-lehteen kirjoittaneen kolumnistikaksikon teokset "Eniten vituttaa kaikki", "Toiseksi eniten vituttaa kaikki" ja "Kolmanneksi eniten vituttaa kaikki". Olen päättänyt hankkia nämä teokset joskus hyllyyni, sillä olen todella pitänyt Pasan ja Atpon vittuilukolumneista City-lehdessä.

Miten sitten vittuilu voi toimia voimavarana? Hyvin monellakin tavalla. Ensinnäkin se voi toimia yhteisöllisyyden tunnetta lisäävänä tekijänä, mikäli esimerkiksi ryhmä kavereita keksii yhteisen vittuilun kohteen. Tämä toteutui käytännössä viimeksi tänään. Eräs kaverini laittoi facebookissa linkin Aamulehden uutiseen: "Thorsin vappuyllätys: olut laimennettava 3,5 prosenttiin". Aiheesta seurasi vilkas keskustelu joka sisälsi laadukasta vittuilua tämänsuuntaisia "kehitysehdotuksia" kohtaan.

Toisten ihmisten seinillään yksityisesti kirjoittelemia kommentteja en tänne laita, omani voin laittaa. Kirjoitin mm. että "jos oluen alkoholipitoisuutta laskee liikaa, se maistuu paskalla maustetulta kuravedeltä. Samoin on siiderin ja lonkeron laita. Jos haluan juoda paskakuravettä, saan sitä ojasta ja jos haluan juoda ällöttävän makeaa sokerilientä, ostan limpparia. Alkoholi kuuluu alkoholijuomiin ja sitäpaitsi ykkösolutta saa jo kaupasta."

Lisäksi pohdimme mahdollisia keinoja vaikuttaa tällaisiin päätöksiin. Oma ehdotukseni oli, että oluen ystävänä väitän että Thors yrittää nyt pahoinpidellä olutta. Kysyin, minne voisin tehdä ilmoituksen tästä pahoinpitelyaikeesta. Keskustelu sisälsi paljon vastaavanlaisia oluen ystävien ryhmähenkisyyttä kasvattavia vittuilukommentteja. Näin siis yhteinen vittuilun kohde voi toimia ryhmän voimavarana.

Vittuilu on joskus tarkoituksenmukaista myös ystävien puolustamisessa, vittuiluun vastaamisessa eli ns. vastavittuilussa sekä oman identiteetin, ajattelun ja persoonan kehittämisessä mielipiteiden kärkevän esittämisen ts. vittuilun kautta. Viimeksi käytin vittuilua erään kaverini seinällä hänen jonkin tuttunsa kanssa.

Aiheena oli kristinuskon tulkinta liittyen erityisesti seksuaalisuuteen ja varsinkin homoseksuaalisuuteen. Vittuiluni kohde otti esille myös sellaisia käsitteitä kuin "lopun ajat", "me tunnustavat kristityt", "ikuinen totuus" jne. Vastauksissani olin aivan todella vittumainen. Tämä tosin ei lähtenyt ilkeilyntarpeesta. Ensiksi vittuunnuin siihen, millaisia kommentteja tämä vittuiluni kohde esitti kaverilleni. Koin tarvetta puolustaa kaveriani, sillä hän sai tältä vittuiluni kohteelta osakseen vittuilua, joka ei todellakaan ollut aiheellista.

Jos halutaan säilyttää vittuilun laatu, tuleekin miettiä milloin se on aiheellista ja milloin ei. Kaverini ei ollut ansainnut paskaa niskaansa, ja minua alkoi ns. vituttaa hänen puolestaan. Vittuilin siis ihan aidosti vittuuntuneena itse asian ja kaverini puolesta.

Tämä liittyy ns. vittuilun itsehavainnointiin. On tärkeää havainnoida oman vittuiluntarpeensa lähtökohtia: onko kysymyksessä halu jyrätä toinen tai pyrkiä esittämään itsensä parempana ihmisenä kuin tuo toinen vai onko kyseessä halu puolustaa tärkeitä ihmisiä ja arvoja pitäen myös sitä jolle vittuilee itsen kanssa tasa-arvoisena vastavuoroisen vittuilun asetelman luojana.

Tässä otteita vittuilustani. "Monet itseään kristityiksi kutsuvat takertuvat erilaisiin dogmeihin ja perinnäissääntöihin sellaisella innolla että siitä olisivat Raamatun fariseuksetkin olleet kateellisia."

Ja "Veikkaan että jos taivas on olemassa ja nämä "oikeat" kristityt (lue konservatiivikristityt) pääsevät taivaaseen, Jumala saa hyvin äkkiä sieltä lähtöpassit. Raamatussa on sellainenkin kohta kuin "Jumala luo joka päivä uutta", mutta veikkaan että konservatiivikristityt kieltäisivät Jumalaa luomasta mitään uutta, sillä "ikuiset totuudet pitää säilyttää". Taitaa todelliset lopunajat tulla sitten, kun "oikeita" kristittyjä on taivaassa riittävästi ja he voivat tehdä siellä vallankumouksen ja heittää taivaasta ulos niin Jumalan kuin harhaoppisetkin. Sitä odotellessa."

Vittuilusta tulee muistaa myös, että se on jatkuvasti kehittämistä vaativa sosiaalis-kulttuurinen taito. Vittuilun lähikehityksen vyöhyke sijaitsee useimmiten kahden verbaalis-älyllisesti samantasoisen mutta todella erilaisen ihmisen välillä.

Vittuilu voi olla myös sallittu välittämisen osoitus kahden läheisen ihmisen välillä. Minulla ja eräällä rakkaimmista ystävistäni on yhteisesti sovittu turvallisen vittuiluhuumorin vyöhyke. Tämä ystäväni on erinomaisen lahjakas vittuilija jonka vittuilun taidoista olen oppinut paljon ja viettänyt niiden äärellä paljon hersyvän hauskoja hetkiä. Tässä on myös eräs voimavarakeskeisen vittuilun perusidea: jos vittuilee itse, sitä täytyy myös sietää muilta.

Yhteenvetona voisin todeta, että vittuilu voimavarana sisältää seuraavia osa-alueita:
* vittuilun lähikehityksen vyöhyke
* vittuilun itsehavainta
* riittävän hyvä vittuiluitsetunto: jos vittuilee toisille, myös itseen kohdistuvaa vittuilua tulee sietää
* vittuilu ryhmän koheesiota luovana tekijänä
* vittuilu välineenä tärkeiden arvojen, läheisten ihmisten ja minän rajojen puolustamisessa
* vittuilu vapauttavana kokemuksena
* vittuilu läheisyyttä luovana tekijänä